perjantai 19. helmikuuta 2016

BLOGI SIIRTYY

Tämä blogi hiljenee. Lapsiperheen asioita käsittelevät tekstit siirtyvään Korppikotkan blogiin osoitteeseen korppiaiti.blogspot.fi ja neuleet Hjärttaiseen blogiin hjerttainen.blogspot.fi

tiistai 6. lokakuuta 2015

Äiti mä haluan revontulipaidan!

Mauri Kunnaksen kirjassa Joulupukki ja noitarumpu mainitaan revontulivillapaita, joten pojanhan piti saada sellainen. Mutta ensimmäinen ongelma on se, että villapaita on "liian villanen" toinen tietysti se, että poika ei oikeastaan tiedä millainen on revontulipaita ja kaiken pitäisi olla keltaista. Keltaista ei ollut, mutta tämä sai silti vastaanoton "oo se on hieno" :) Päällä ei ole vielä pitänyt. Pohjaväri tuollainen sähkönsininen mitä valoisissa kohdissa näkyy.

Lanka Drops Safran (puuvilla)
Puikot 2,5
Ohje oma, alhaalta ylös neulottu,
kuvio kuitenkin ravelrystä ohjeesta norweigian dream

sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Ei ole varaa luopua!

Tämä teksti hermostuttaa monia, niin minun teksteilläni on tapana. Tämä on ehkä myös harvinaisen sekava kirjoitus. Puhutaanpa siis siitä mistä lapsiperheet minun mielestäni voisivat luopua. Henkilökohtaisesti ärsyttää moni tästä asiasta puhuva, koska he tekevät vain hallaa meille, jotka kotihoidon tuella elämme. Kotihoidon tuki bruttona on yhdestä alle 3v. + yhdestä yli 3v on minulle 367,65e/kk. En käy töissä. Jos jotakuta valtavasti kiinnostaa niin voi toki tuosta laskea, että pieni osuus on myös hoitolisää, joka maksetaan jollei perheen tuloraja ylity. Eli emme ole mikään rikas perhe.

Tässä hetki sitten luin taas facebookissa levinnyttä juttua. 5 lapsisen perheen äiti valitti, kun ei ole varaa viedä porukkaa muumimaailmaan eikä varaa ostaa kaupasta mitä haluaa ja pitää koluta kirppareita. Hyvähän minun on puhua, voisi joku sanoa, koska kävin siellä muumimaailmassa toisen lapsen kanssa.

Mutta pitääkö kaupasta voida ostaa sitä kalleinta ja kivointa? Pitääkö vaatteet ja tavarat saada uusina? Onko kirppareilla käyminen joku pahe? Pitääkö jokaisen lapsen saada oma äitiyspakkaus, jotta on sitten laatikko muistona jokaiselle tasapuolisesti? Onko kierrättäminen lapselta toiselle väärin? Täytyykö lapsen päästä päivähoitoon, ettei häntä kiusattaisi siksi, että perhe on köyhä?

Mistä sitten minä näen, että kotivanhemmat voisivat luopua. Vaikka siitä kokopäiväisestä subjektiivisesta päivähoidosta isompien sisarusten kohdalla. Ei lapsen paikka ole olla suuressa hoitoryhmässä tai edes perhepäivähoidossa, jonkun muun hoidettavana 8h/5pv/vk. Miksi tästä ei voida joustaa? Eikö vaikka se 4pv/vk riitä? Tai ostopäivät 5pv/kk (= ei vaikuta kotihoidontukeen)? Itse kokeilimme tuota 5pv/kk, mutta isompi, 4vuotias valitsi, että "haluan äiti olla kotona sun ja siskon kanssa". Olisko pitänyt silti jatkaa ja pitää hoidossa väkisin, koska "lapsella" on siihen oikeus? Onko oikeasti kyse siitä, että "lapsella" on oikeus vai onko kyse siitä, että vanhemmalla on oikeus päästä vähemmällä? (Toki on perheitä, jossa tämä on tarpeen, ei vedetä heitä tähän. Puhun ns. normaaleista perheistä, vaikka inhoankin määrittelyjä). Kyllä minä ainakin pääsin noina päivinä vähemmällä, hirveä ikävä oli lasta, mutta olihan se luksusta kun keskellä päivää pienempi nukkui ulkona 3h ja isompi ei ollut kotona. Olin vain minä ja kotihommat ... kröhm...päiväkahvi ja käsityöt. Silti joku pieni ääni päässäni kyseli: tästäkö sinulle hoitorahaa maksetaan, että löhöät kotona? Ei makseta. Sitä maksetaan siitä, että hoidan lapseni itse. Mutta oppiko lapseni hoitopäivinä uusia sanoja, useinhan sanotaan, että puhe kehittyy hoidossa? Oppihan hän, rumia ja unohti kuinka sanotaan R.

Entä kerhot? Pitääkö lasten päästä niihin kerhoihin 3h/2x/vk? Itsehän lopetettiin kerhoissa käynti syistä joista voi lukea aikaisemmista blogiteksteistä ja täytyy sanoa, että loppujen lopuksi en ole edes kaivannut sinne. Lapsen kanssa voi leikkiä ja askarrella ja maalata kotonakin, ne mahdolliset kerhopäivät voi käyttää siihen että käy retkellä jossakin. Metsä on esimerkiksi ihan ilmainen paikka :) Joskus ajetaan kylään kavereille toiseen kaupunkiin, täällähän ei meille ole paljon huonon-päivän-kavereita siunaantunut. Lapsille on kavereita tuossa pihassakin, minulle tallilla ja netin tai puhelimen päässä. Isompi on joskus kaivannut kerhoihin ja uskon, että pienempikin niistä nauttisi, mutta niin kauan kuin niihin saa kipeänä mennä, me ei mennä. Minulle sanottiin joskus, että "aa tää on sun ensimmäinen. sitten kun niitä on useempi niin sinäkin osaat olla rennompi, lapset nyt kuitenkin sairastaa jatkuvasti". Ai niinkö? Kumma kun, ei niin ole vielä käynyt, nyt minulla on kaksi ja haluan, että molemmat pysyy terveenä. Ja kyllä me käymme kaupassa ja kirjastossa ja puistossa ja sairastetaankin pari flunssaa joskus - mutta ei 3 kuukautta vuodesta. Ja olen kutsunut muutamaan kertaan facebookista meille kotiin ihan tuntemattomia ihmisiä leikkimään meidän säännöillä. Ei maksanut ne kahvikekkerit kunnalle mitään, veikkaan, ettei tarvinnut neuvolankaan kirjoittaa kellekään sairaslomalappua jälkeen päin. Aina ei voi tietää.

Onko naivia ajatella, että vanhemmat voisivat ihan itse ja ilmaiseksi auttaa ja tavata toisiaan? Oliko/Onko Hätäkahvit jokin uusi keksintö vai vaan jalostunut muoto entisajan naapuriavusta, joku vaan keksi uuden termin?

Entä lapsiparkit? Kunnan, seurakunnan ja kuntosalien? Varsinkin kuntosalien. Näitähän mainostetaan äärettömän paljon: Pidä huolta itsestäsi! Urheile, kuntoile! Jos olet kotivanhempi tuo lapset meille parkkiin niin voit itse maksaa meille satasia jäsenyydestä ja pääset treenaamaan! Onko tarkoitus, että kotihoidon tuki maksetaan suoraan kuntosalille siitä, että kuntosali hoitaa lapsen ja äiti on timmissä kunnossa? Ei se lastenhoito ja leikkikään mitään kevyttä ole, ilmaiseksi voi treenata kotonakin lastenhoidon lomassa, jos on niitä ihmisiä, ketkä sitä arvostavat.

Eikö meillä todellakaan ole varaa luopua mistään näistä tai käyttää vain silloin kun oikeasti, vaikka väsymyksen takia, tarvitaan? Miten ihmeessä saisin kotihoidontuen riittämään, jos hyödyntäisin kaikki nämä mahdollisuudet? 5pv kuussa hoidossa (maksaa), 2xviikossa kerhossa(jotkut maksaa), 2xviikossa lapsiparkissa(maksaa), 2x viikossa harrastusryhmässä (maksaa)... Ja pitääkö sen riittää, kun se on kotihoidontuki. Tuki siihen, että lapset hoidetaan kotona? No mutta eihän se riitä, sanotaan. Harvassa on ne, joille se on ainoa tulonlähde. Kotihoidontukeen sisältyy etuoikeus olla kotona ja työvoiman ulkopuolella, mutta se ei ole vaatimus. Tuki maksetaan siitä, että lapset hoidetaan kotona, mutta molemmat vanhemmat voivat olla työelämässä siitä huolimatta, ainakin osa-aikaisesti. Ja on sitten se mahdollisuus, että jos ei ole työpaikkaa jonne palata niin ottaa ansiosidonnaista ja työnhaun sijaan aktiivisesti välttelee työn löytämistä (ja minä en sitten kertonut, että näinkin tehdään). Tai sitten voi raapia vähän extraa rahoista, joita on aiemmin säästänyt, jos on. Tai voi ryhtyä piensijoittajaksi  ja samalla kaiken pahan aluksi: osakkeen omistajaksi. Mutta hei, meilläkin oli varaa, niukasti, mutta kuitenkin oli, siihen, että oli hevonen silloin kun hoitorahaa tuli vasta yhdestä lapsesta.

Vaikka vietäisiin vielä 10e/kk pois niin silti olisin kotona lapsiani hoitamassa, luopuisin vaan vaikka shampoosta, hoitoaineesta luovuin jo. Siinä yhteiskunta säästää jo mukavasti. Paljonko maksaisi järjestää kahdelle lapselle hoitopaikka ja mahdollisesti maksaa minulle vielä palkka (jos olisin kunnalla tai kuntayhtymällä töissä,), veikkaan että enemmän kuin 367,65euroa. Lisäksi vois tietenkin laskea sen, että sairaslomia varmasti tulisi ja myös mies joutuisi osallaan olemaan omasta työstään pois. Itseasiassa tällä matikalla panokseni säästötalkoissa on aika suuri. Ainoa vaan, että markkinatalous pikkasen kärsii kun ostovoimani on melko pieni ja pyrin kuluttamaan mahdollisimman vähän ;)

Mistä sen sijaan voitaisiin vähän valittaa? Siitä, että kotihoidon tukea saavat vanhemmat eivät saa minkäänlaisia alennuksia, kuten opiskelijat, eläkeläiset tai työttömät. Ja tuista maksetaan vähintään 20% veroa. Onko siinä jotain järkeä, että saat tämän aja tämän verran, mutta otetaankin siitä heti pois ainakin 20%? Miksi tuista maksetaan veroja, kun sama asia olisi maksaa samantien vähemmän? Siitäkin saa valittaa, että lapsiperheille suunnatut tuotteet ja elämykset ja palvelut ovat oikeasti ihan järkyttävän hintaisia, mutta niitä markkinoidaan tunteisiin vedoten: olet huono vanhempi jos et osta! Siitä että lapsiperheiden tukien kehitys on ollut elämisen kalleuteen nähden pelkkää alamäkeä jo pitkään. Siitä että kotivanhempien tekemää tärkeää työtä ei arvosteta, vaan nähdään meidät vain ryhmänä työkykyisiä aikuisia, jotka ovat työvoiman ulkopuolella ja jotka pitää äkkiä saada töihin ja maksamaan enemmän veroja. Ja totta kai siitä, että onhan se suorastaan huvittavaa, että yritetään ottaa rahaa sieltä, missä ei kohta enää ole mistä ottaa. Yritetään ottaa sieltä ja heiltä, jotka eivät pääse neuvottelupöytään puolustamaan itseään.

Siitäkin voi siis valittaa, jos meiltä halutaan kiristää, mutta kun valitetaan sillä syyllä "että ei oo varaa ostaa mitä haluaa, ei mennä muumimaailmaan eikä maksaa omakotitalon asuntolainaa" niin se tekee kyllä hallaa. Se vaikuttaa juuri siltä, että kehtaavatkin valittaa, kun yhteiskunta ei maksa heidän koko pinnallista elämäänsä,
.
Mistä sinulla ei ole varaa luopua?

torstai 2. huhtikuuta 2015

Normaalia silloin, normaalia nyt?

Olin syksyllä Lontoossa vauvan kanssa ja käväisin lapsuusmuseossa, Benthal Green Museum of Childhood, ja opin, että 1750-luvulla Lontoossa kuoli 90% lapsista ennen kuin täyttivät 2 vuotta. Syy oli hygienian puute ja erilaiset sairaudet. Tämä oli normaalia.

Yhtälailla lapsikuolleisuus on ollut "normaalia" esimerkiksi Pohjanmaalla varakkaissa perheissä 1800-luvulla. Varakkaissa perheissä lapsia ei imetetty, lapset ruokittiin maitosarvista, joiden kautta heille annettiin mm. lehmänmaidosta ja viljasta tehtyä ravintoa. Sarvien puhtaus ei ollut häävi eikä ravinto vauvalle sopivinta, mutta eihän sitä silloin tiedetty. 60-70% lapsista kuoli.

Lontoon lapsuusmuseon mukaan 1950-luvulla oli vielä käytössä lasiset, maitosarvea muistuttavat putket, joilla lapsille annettiin sen ajan korvikkeita ja velliä. Lasiputket puhdistettiin ainostaan huuhtelemalla vesijohtoveden alla. Kuuleman mukaan lapsen normaali olotila Suomessakin oli ennen vanhaan märkä vaippa ja vuotava nenä. Lapset viettivät aikansa seisomatuolissa, kun äidit tekivät maatilan töitä, eikä D-vitaaminilisästä puhuttu.

Nykyään suositellaan, että alle ½-vuotialle annettava vesi pitää keittää (myös juomakelpoinen vesijohtovesi) ja tutit, pullot sun muut streliloidaan.  Jokaiselle lapselle suositellaan D-vitamiinia 2 viikon ikäisestä ja jotkut pitävät sitä jopa lastensuojelurikoksena, jos D-vitamiinin jättää antamatta.

Sotien aikaan Suomesta evakoitiin lapsia kiivaasti Ruotsiin turvaan. 1942 terveenä lähetetystä 10 000 lapsesta todettiin 2000 lapsen sairastuneen. Ruotsin lääkintöhallitus puuttui asiaan, todeten lasten sairastuvan evakkomatkan aikana ja suosittaen lastensiirtojen lakkauttamista. (Kallioniemi, J. Kotirintama 1939-1945) Tällöin lapsia evakoitiin junissa ja laivalla, jolloin paljon lapsia matkasi pienissä tiloissa. Lapset lähetettiin matkaan terveenä, mutta kaikkeahan ei pysty välttämään, kun jotkin virukset tarttuvat jo ennen oireita. Suuri ryhmä oli oiva ympäristö pöpöille levitä. 20% sairastui.

Eikä mitään opittu. Nykyään on normaalia, että päiväkodissa oleva lapsi sairastaa noin kolme kertaa enemmän kuin kotihoidossa oleva. Sanotaan, että 5-10 infektiota/vuosi on normaalia. On ihan normaalia, että hoitoon viedään terveet sisarukset, kun yksi oksentaa kotona. "Päiväkotisäännöt" pätevät myös päiväkodin seinien ulkopuolella, kerhoissa ja monen perheen yksityiselämässä. On normaalia, että kerhoon tai vaikka kylään viedään "vähän kipeä" lapsi tilanteessa, jossa vanhempi voisi olla myös lapsen kanssa kotona. On normaalia ajatella sitä jaksaako oma lapsi leikkiä - sen sijaan tuntuu olevan nipottamista ajatella, voisiko joku muu saada tartunnan.

Ne päiväkotisäännöt taas on laadittu työelämää ajatellen. Nykyäänhän jatkuva talouskasvu on niin tärkeää, että töistä ei voi olla pois kuin sen mikä on välttämätöntä.  Ja koska suomalainen työ ja yhteiskunta maksaa on kiristettävä ja suurennettava ryhmäkokoja. Työntekijätkin ovat puolikuntoisina töissä - koska töihin on mentävä, jollei ole pää kainalossa. Aikuiset pitävät kuumelääkkeillä itsensäkin kuosissa. Minkä ihmeeen takia? Koska rengeistä on tullut isäntiä. Rahasta ja työstä ihmistä tärkeämpiä. Useimpien vaaliehdokkaidenkin pääteema on TYÖ ja TALOUSKASVU. Se tuiki tavallinen puolikuntoisten kiihtyvä oravanpyörä.

Mikähän on  normaalia 50 vuoden päästä?



Trilogia


Kolmet lapaset 3v:lle. Lanka Vidal Alpaca ja puikot 3. Ei kutita ja on lämpöset kurarukkasen alle. Oranssien kuvio muunnelma vanhasta kirjasta "kirjokintaita ja myssyjä". Peitto alla mummoni käsialaa.

tiistai 24. maaliskuuta 2015

"Sen ja sen äiti"

Tässä viime aikoina olen miettinyt, että minne minä hukkasinkaan itseni? Puistossa tunnetaan nimellä "Pekan ja Martan äiti". Minun sosiaaliseen elämääni kuuluu tällä hetkellä 3v. ja 10kk lapset, heidän kanssaan olen vuorovaikutuksessa monta tuntia päivässä. Voi olla, että näen puistossa pari samassa tilanteessa olevaa sen-ja-sen äitiä. Kaikki pukeutuneina siihen, mitä naulakosta säätä vastaan löytyi minuutissa päälle pantavaksi ja kaikki ilman meikkiä. Ei sillä, että sitä meikkiä tarvitsisi. (Itse asiassa lyhyt tutustumiskäyntini salimaailmaan oli sen verran tyrmistyttävä, kun vastassa oli hoikkeliini sinisissä trikoissa ja valuvassa meikissä, että totesin, ettei ole mun paikka :D )

Mutta missä kuitenkin on hän, joka ei voinut kouluun lähteä ilman pikaista meikkiä? Missä on hän, joko vasta valmistautui vapaa-ajan viettoon klo 21 sen sijaan, että väsyneenä huokaisi "taidan mennä nukkumaan"? Ja ennen kaikkea missä on ne muut nimelliset ihmiset? Keitä ovat nämä sen-ja-sen äidit?

Ja missä on kahvikuppi? Olohousut? Kotiavaimet? Kurarukkaset? Hiusharja? Hukassa. Kaikki on hukassa, kun elämäntilanne vaatii kymmenen asian tekemistä yhtäaikaa katkonaisilla yöunilla. Kaikki vaatii täyden huomion, mutta mihinkään ei voi keskittyä hetkeksikään hiljaisuudessa. Tai ylipäätään keskittyä. Hampaat on turvallista harjata silloin kun toinen ipana on köytetty rattaisiin ja toinen pistetty ovesta pihalle. Edelleen kyllä tarvitsen sen 40minuuttia että pääsen ovesta ulos - mutta siksi, että vaahtosammutinta pienempi ei osaa vielä pukea itse ja se toinen vaahtosammuttimen kokoinen tekee kaikkensa, ettei joutuisi pukemaan itse.

Siinä kuvaan astuu RUTIINI. Kun kaikki hoituu edes suurin piirtein saman tutun ja turvallisen (entisellä ilmauksella "tylsän") kaavan mukaan niin arki toimii. Auta armias sitä, joka sotkee tämän RUTIININ lasten syömisten tai nukkumisten osalta. Ja kuinka vihasinkaan niitä rutiineja ja kirjoittamattomia sääntöjä vielä 10 vuotta sitten, tai 5 vuotta sitten. 5 vuotta sitten olin toisella puolella maailmaa. 10 vuotta sitten istuin säästötalon katolla katsomassa Auringon laskua.

Entäs jos kiipeäisin huomenna Salen katolle katsomaan Auringon laskua ja lakkaamaan kynsiä? Kenelle voi soittaa, että "hei! lähetäänkö nyt istumaan katolle?"

lauantai 6. joulukuuta 2014

Liukuväriä elämään

Liukuvärjätyt langat näyttävät niin ihanilta kerällä! Todella kauniita ja pakko saada, mutta itse tykkään silti enemmän neuloa yksivärisistä langoista, silloin saa juuri sillä tavalla kirjoa kuin haluaa eikä tarvitse miettiä, että täsmääkö liut sinnepäinkään.

Tällä kertaa testissä oli minulle arpajaisvoittona tullut Lang Yawoll Magic ja lankahamstereista kotiutunut Rico Superba Poems. Molemmista tuli sukat kokoa 38 ja molemmista jäi vielä yli n. 30g.



"Loimu"
Lang Yawoll Magic
malli oma
koko 38
puikot 2,25


"Perfektionistin painajaiset"
Rico Superba Poems 
perussukat
koko 38
puikot 2.25